Alfred Gyllenbögel

 

              Tutkiessani äitini sukujuuria Gyllenbögelin sukuhaarasta tuli esiin     allaoleva teksti. Se   perustuu Wikipedian tietohin.  

Ylioppilas Helsingissä 8.6.1910, filosofian kandidaatti 18.11.1913, promovoitu maisteriksi 29.05.1914, omistautui pedagogisen vaikuttamiseen 1913-1918, otti osaa suojajoukkojen jäsenenä vuonna 1918 (komppanian vääpelinä) Suomen vapaussotaan ja haavoittui Hollolan Hatsinan kylässä vasempaan jalkaan. Oli suojajoukkojen päällikkönä Hämeenlinnassa 1918-1919. vakinainen opettaja Brandön ruotsalaisessa yhteiskoulussa 1922, vanhempi lehtori ruotsalaisessa tyttölyseossa Helsingissä 13.4.1927. 

Tietoja Wikipediasta:

Kuhmoisissa taistelu oli 10. maaliskuuta kiivaimmillaan. Seutu oli Tampereen itäisin suoja-alue (ja vanha nuijasodan aikainen kapinakeskus). Punaiset pyrkivät valtaamaan kirkonkylän, mutta epäonnistuivat lopulta aikeessaan. Pitäjän etelälaidalla Harmoisten kylässä oli kylän sairashuone järjestetty punakaartin sairaalaksi, joka toimi Vasemmistolaisen Punaisen Ristin alaisuudessa, joka oli julistautunut yhtä puolueettomaksi kuin porvarillinen Punainen Risti.

Kalmin pataljoonan 1. komppania oli kiertämässä Kuhmoisten punaisten selustaan ja osa joukosta hyökkäsi yllättäen kylään josta punakaarti joutui perääntymään. Sairashuoneeseen jäi 13 haavoittunutta ja muutamia sanitäärejä. Noin klo 5 iltapäivällä saapui paikalle osasto valkoisia. Joukkoa johti ylioppilas Artturi Paimela ja mukana oli 1. komppanian vääpeli fil. maist. Albert Gyllenbögel. Teloitukset aloitettiin välittömästi. Eloonjääneen punakaartilaisen mukaan ampujat kehottivat "Valmistautumaan siirtymään helvettiin, sillä kuolema tulee 5 minuutin kuluttua !" Piiloutuneet sairaanhoitajat siirrettiin pihalle ja miespuoliset ammuttiin. Potilaat ammuttiin vuode vuoteelta edeten vuoteisiinsa. Myös sairaalassa olleista naisista kerrotaan kahden myöhemmin tulleen teloitetuiksi. Kaksi säästettiin sillä perusteella että he osasivat ruotsia. 

Toinen nimettömäksi jäänyt pelastunut sai kaksi luotia, kaulaan ja leukaan. Hän tekeytyi kuolleeksi heittäytyen lattialle ja pakeni ikkunasta läheiseen latoon, jossa olevilla pyykeillä sitoi haavansa. Toinen pelastunut, K. Nuutila, makasi takimmaisessa vuoteessa. Hän sai laukauksen kasvoihinsa, joita koetti kädellään suojata ja menetti tajunsa päiväkausiksi. Tajuissa käydessään Nuutila havaitsi vielä kuinka muita henkitoreissa olleita lopetettiin. Hänen päällään ollut verinen lakana revittiin syrjään, mutta ilmeisesti kasvoille hyytynyt veri teki hänestä kuolleen näköisen. Nuutila pääsi pakoon ja paikallisten avustamana Padasjoelle. Eräs vaikeroiva jätettiin ampumatta, koska uskottiin hänen kuoleman myöhemmin. Luoti oli nimittäin mennyt läpi pään. 

Vaiheet kahakan jälkeen:

Valkoinen komppania poistui seuraavana päivänä paikalta ja ilmeisesti monia sivullisia ehti käydä sairashuoneella tilanteen toteamassa. Valkoiset tulivat kylään uudelleen 2. päivänä tapauksen jälkeen. Vasta pari viikkoa myöhemmin paikalliset saivat käskyn haudata 13 ruumista ampumistuomion uhalla. Hautaajille tuli ongelmaksi että ruumiita oli vain yksitoista, mutta avuksi tuli läheisen tien varresta löydetyt 2 ruumista, joilla luku täytettiin. Oliko kyseessä sanitäärien ruumiit, sitä tarina ei kerro. Uhrit haudattiin Nikulan talon peltoon. 

Jaakko Paavolaisen mukaan valkoisten myöhemmin antama selostus tilanteesta näyttää epäuskottavalta. Tämän selostuksen laati 1. komppanian vääpeli Albert Gyllenbögel Kalmin pataljoonan muistokirjaan. Selostuksessa mainitaan sairaalasta ammutun ja sängyissä olleen valkoisten tullessa terveitä aseistettuja miehiä, jotka sen pidemmittä mutkitta saivat tuomionsa. Paavolainen arvelee että "on mahdollista että laukauksia on tullut sairaalan suunnalta, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." Tapaus tuli tunnetuksi punaisen lehdistön välityksellä. Kun lisäksi teloitukset oli ehtinyt nähdä useakin sivullinen, täytyi kertomus rakentaa niiden varaan.

 

Näin elettiin silloin.