Translate

lauantai 15. syyskuuta 2012

Antti Isotalo - puukkojunkkari ja saarnamies


Alajärveläinen puukkojunkkari Antti Isotalo oli myös saarnamies

 

Tarinat puukkojunkkareista on totuttu sijoittamaan Etelä-Pohjanmaalla pääasiassa Härmän alueelle ja sen ympäristöön, alueelle missä heidän toimintansakin oli vilkkainta. Mutta ikään kuin malliksi oli myös Alajärvellä tuohon aikaan oma häijynsä. Hän oli nimeltään Antti Isotalo.

Vaikka nimi onkin sama kuin kaimallaan Antilla, on kysymyksessä eri Antti. Hänen tunnetumpi kaimansa oli Heikinpoika ja Alajärven Antti oli Matinpoika.

Antti Matinpoika Isotalo syntyi siis Alajärvellä 5.3.1824 Matti Isotalon toisesta avioliitosta Liisa Matintytär Häggin kanssa. Kumpikin hänen vanhemmistaan meni leskenä naimisiin. Matti oli puolestaan syntyisin Juutlaukkonen, mutta muutti asumaan Isotaloon perheineen ja kuoli jostain syystä Korpilahdella 1831.

Antti varttui kotonaan vuoteen 1841 ja muutti sitten Vimpeliin. Hän meni naimisiin Maria Lakasen kanssa, joka kuitenkin kuoli neljä vuotta avioliiton solmimisen jälkeen 1852. Toinenkin aviopuoliso löytyi Vimpelistä, hänen nimensä oli Susanna Aabrahamintytär Lypsinmaa. Tämä avioliitto kuitenkin päättyi 1861 avioeroon, kun Antti joutui linnaan. Vielä ehti Antti Isotalo mennä kaksi kertaa naimisiin jälkeenpäin.

 

Suurikokoinen pelkäämätön mies

 

Mikä oli miehiään Antti Matinpoika Isotalo? Hän oli talollisen poika, suurikokoinen ja pelkäämätön mies, joka ehti olla elämässään monessa ammatissa. Hän oli rakennusmiehenä, tinurina, maalarina, sahurina ja lopuksi vielä saarnamiehenä.

Antti sai tuomion taposta ja joutui Käkisalmen vankilaan 1855 ja pääsi sieltä ehdolliseen vapauteen 1862. Hänen vaimonsa Susanna ei kestänyt vankilatuomiota vaan otti eron 1861. Läheltä piti, ettei Antti joutunut alkuperäisen syytteen eli ryöstömurhan vuoksi Siperiaan, mutta Venäjällä vaihtui 1855 tsaari. Valtaistuimelle nousi Aleksanteri II, joka tavan mukaan armahti mm. Anttia, joka sai vain linnatuomion.

Päästyään vapaaksi hänessä alkoi tapahtua muutoksia, jotka viittasivat uskonnolliseen ajatteluun. Hän sai Alahärmän kappalaiselta A.V. Ingmannilta Lutherin huonepostillan, jota hän alkoi tutkia aktiivisesti.

Tuohon aikaan Pohjanmaalle alkoi tulla viestejä Tornionjoen alueella syntyneestä herätysliikkeestä, jota kansan keskuudessa kutsuttiin "villiuskoksi" ja jossa annettiin ihmisille syntejä anteeksi.

Heränneellä tunnolla oleva Antti Isotalo lähti kohti Pohjolaa. Hän muisti, että hänellä oli kaukaisia sukulaisia Kittilässä ja Kolarissa. Isotalo uskoi olevansa oikealla opin tiellä ja ajatteli mielessään, että jos hänen käsityksensä vanhurskauttamisesta hylätään, niin hän sanoo: "Hyvästi Pohjolan väärä oppi!"

Simossa hän tapasikin tunnetun saarnamiehen Niiles Rappin, jonka kanssa hän kävi keskusteluja. Niiles antoikin tunnustusta Antissa tapahtuneelle kehitykselle, mutta totesi kuitenkin: "Anteeksi saaminen sinulta vielä puuttuu."

Vaikka Antti lähti osittain Pohjolaan senkin vuoksi, ettei häntä tunnistettaisi murhamieheksi, niin silti Kittilän nimismies August Gotthard Boucht oli varautunut Isotalon tuloon. Bouchtilla oli vielä muistissa häijyjen pahat teot Kemijokivarrella. Epäilevä nimismies kävi tapaamassa Anttia, joka majaili Erkki Välitalon luona Alakittilässä. Talon isäntä kertoi, että Antti Isotalo oli nyt armahdettu syntinen ja vapautettu. Isotalo esitti vielä laillisen matkapassin ja nimismies jätti hänet sitten rauhaan. Isotalo jäikin Välitaloon rengiksi.

Palattuaan takaisin Etelä-Pohjanmaalle hän aloitti saarnatoiminnan, joka laajeni myös Satakuntaan. Hän ei kuitenkaan saanut varauksetonta hyväksymistä vieläkään Pohjanmaalla ja palasikin Kittilään 1874 uudelleen, toimi jonkin aikaa sekalaisissa töissä ja palasi takaisin kotipaikalleen Vmpeliin.

Vuonna 1876 hän oli taas puhujamatkalla Teuvalla Krookan talossa, kun nimismies Kekoni antoi määräyksen hänen pidättämiseksi. Talon isäntä Antti Suksi esti kuitenkin sillä kertaa pidättämisen, mutta seuraavana yönä kunnallislautakunnan esimies, kaksi lautamiestä ja vanginkuljettaja sekä eräät mukana olleet tunkeutuivat väkisin Suksen talon kammariin lasin kautta ja vangitsivat Antin. Hänet vietiin toiseen taloon, missä hänet ripustettiin käsistä orteen roikkumaan ja vangitsijat aloittivat ryypiskelyn kamarissa. Vasta sivullisten puuttuminen sai aikaan sen, että vangitsijat joutuivat vapauttamaan Antin tukalasta tilanteesta.

Sen verran Anttia otti "vanhaan", että hän lähti käymään kuvernöörin luona Vaasassa ja teki valituksen kohtelusta. Valituksen seurauksena Kekoni joutui pyytämään anteeksi menettelyään. Isotalo tyytyi anteeksipyyntöön.

Vuoden 1876 aikana Antti Isotalo muutti asumaan Vähäkyröön, mistä hän teki saarnamatkoja ympäristöön. Hänen puhetyylinsä oli hiomatonta ja karskia eikä sen sisältökään aina miellyttänyt kirkollisia piirejä. Niinpä hän joutui 1877 saarnojensa takia Jurvan kirkkoneuvoston eteen. Tuossa tilaisuudessa hän sai voimakkaita liikutuksia ja raati vaikeni hänen edessään.

Toisen kerran hän joutui saarnoistaan vastaamaan Turun tuomiokapituliin, jossa tivattiin häneltä, kuinka hän oli tullut uskoon.                                                                                                                         

                                               

Elämä jatkui Porissa

 

Antti Isotalo solmi neljännen avioliiton 1879 Anna Sofia Gråbackan kanssa Ahlaisista ja muutti 1887 Porin maaseurakuntaan, missä asui vain vähän aikaa. Tuolta ajalta on peräisin eräs tapaus, joka tulkoon kerrottua: Isotalo oli pitämässä seuroja Luodon pitäjässä, kun seuratupaan tuli suuri joukko miehiä, jotka olivat hinaamassa tukkeja läheiselle sahalle. Miehet pilkkasivat Anttia, jolloin hän totesi: "Kuulkaa te Riispyyn huligaanit, kunnioittakaa Jumalan sanaa ja istukaa rauhassa. Muuten joudutte tekemisiin Isontalon Antin nyrkkien kanssa. Jos ei teillä ole ihmisten tapoja, menkää pihalle."

Seuraavana vuonna hän muutti Porin kaupunkiin ja teki edelleen sekalaisia töitä kesäisin ja talvella kävi saarnamatkoilla. Hän asui lopun elämäänsä Porin Rauhanyhdistyksen rukoushuoneella ja teki vielä 81-vuotiaana saarnamatkoja käyden mm. Hangossa ja Pietarsaaressa. Vuonna 1906 hän kuoli. Hänen neljäs vaimonsa Anna Sofia kuoli vuonna 1955 Porin lähellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti